Murhaa! — Antiikin tragediat suomalaisessa teatterissa
Ansio, Heli; Houni, PiaProduct information
Title: | Murhaa! — Antiikin tragediat suomalaisessa teatterissa | ||
Authors: | Ansio, Heli (Author) Houni, Pia (Author) |
||
Product number: | 9789526670744 | ||
Product form: | Paperback | ||
Availability: | Delivery in 1-3 workdays | ||
Price: | 23,84 € (20,91 € vat 0 %) | ||
|
|||
Publisher: | Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu |
Series: | Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 46 |
Edition: | 2016 |
Publication year: | 2016 |
Language: | Finnish |
Pages: | 434 |
Product family: | Theatre Academy's publications |
Finnish library classification: | 77.192 Teatteri- ja näyttämötaiteen historia, Suomi |
YSO - General Finnish ontology: | tragediat, antiikki, näytelmät, esitykset, tulkinta, teatteriohjaus, esitysanalyysi, teatteritaide, historia, teatterihistoria |
Tragedian paikka teatteritaiteessa on ehtymätön. Se puhuttelee, koskettaa ja herättää suuria tunteita. Traagisella näyttämöllä ei leikitä. Tämä teos esittelee antiikin kreikkalaisen tragedian esityksiä suomalaisella näyttämöllä. Läpi käydään Aiskhyloksen, Sofokleen ja Euripideen tragedioiden esityksiä sekä heidän teostensa adaptaatioita 1900-luvun alkupuolelta 2010-luvulle saakka.
Antiikin kreikkalaisen tragedian matka Suomeen on ollut pitkä, eikä traaginen näyttämö ole hiljentynyt ajan saatossa. Se on näyttämö, jolla ajattomuus ja ajankohtaisuus risteävät. Tragedia puhuu ajankohtaisista aiheista mutta kurkottaa kohti ajattomuutta ja usein myös liittymäkohtaa antiikin teatterikäytäntöihin. Tragedian näyttämöillä on nähty sekä ylevää marmoria että tylyä metallia. Tragediaesityksissä on aiemmin kunnioitettu sanaa ja runoutta, sittemmin puhuttu mieluummin lihan ja kuvan kieltä.
Antiikin kreikkalaisen tragedian matka Suomeen on ollut pitkä, eikä traaginen näyttämö ole hiljentynyt ajan saatossa. Se on näyttämö, jolla ajattomuus ja ajankohtaisuus risteävät. Tragedia puhuu ajankohtaisista aiheista mutta kurkottaa kohti ajattomuutta ja usein myös liittymäkohtaa antiikin teatterikäytäntöihin. Tragedian näyttämöillä on nähty sekä ylevää marmoria että tylyä metallia. Tragediaesityksissä on aiemmin kunnioitettu sanaa ja runoutta, sittemmin puhuttu mieluummin lihan ja kuvan kieltä.