Emme voi nähdä aikaa. Kuitenkin aika näyttäytyy kuvataiteessa yllättävän monimuotoisesti juuri silloin, kun se yrittää eri tavoin piiloutua kuvan rakenteisiin. Aika ja ajallisuus naamioituvat kuviin kerronnan, rytmin, liikkeiden, tilantunnun, kuvatun ilmapiirin ja ajankohdan, symboliikan ja aiheiden kautta. Myös ajattomuuden illuusio ja nythetki ovat kuvataiteen ominta aluetta. Eri kuvausstrategiat auttavat katsojaa sijoittamaan ajallisuus aivan kuin huomaamatta kuvan maailmaan. Me asetamme ajantunnun kuvaan. “Aika on kuin sumu, läheltä se ei näy, ja kaukaa se on kaunista” (Anna-Liisa Rekola). Tämä teoksen tarkoitus on raivata väylää kuvan aikakeskustelulle, jota kansainvälisestikin on käyty melko vähän.
